Esittelyssä Susku

Noniin ajattelin nyt aloittaa omasta esittelystäni, sillä tallista pitäisi ottaa kuvia etukäteen.

Eli nimeni on Susanne, kaikki kutsuvat minua nimellä "Susku". Tämä lempinimi on seurannut minua ihan lapsesta saakka. Tallilleni en ehtinyt nimeä keksimään, kun ensimmäiset puhuivat jo Suskun tallista... Siihen se sitten jäikin :) Olen syntynyt syyskuussa 1991 eli täytän tänävuonna 21. Perheeseeni kuuluu isä, äiti ja pikkuveli 18v. Minulla on myös isoveli(puoli) 34 vuota. Hänellä on jo neljä lasta ja olen yhden lapsen onnellinen kummitäti. Aleksandra on perheen ainut tyttö ja hän on innokas talliapuri. Tai no, avusta nyt en osaa sanoa, mutta innokas tallilainen kuitenkin! Meillä on myös kaksi koiraa Tiitu ja Zelda. Harrastan tallinpitämisen lisäksi pianonsoittoa.

Kävin ala-astetta Suoraman koulussa ensimmäiset viisi vuotta. Olin ratsastanut Tavelan ratsastuskoululla noin 3 vuotta, kun sain ensimmäisen oman ponin 11-vuotiaana. Vanhempani kertoivat minulle, että olivat varanneet tallipaikan lähesiseltä tallilta ja että saisin oman ponin. Olin aivan ymmälläni, minä saisin ihan oman ponin? Eihän sellaista voi sattua kuin unissa. Löysimme sopivankuuloisen ponin ja se kokeilujen jälkeen muutti meille. Se oli russponi Poju, joka oli hieman mahdoton pakkaus. Se asui siis tuolla vuokratallilla, itseasiassa tuossa meidän nykyisellä naapuritallilla. Tipuin Pojulta lähes päivittäin useamman kerran ja en pärjännyt sen kanssa. Vaikka äiti ja isä taluttivat minua molemminpuolin maastossa, niin poni lähti heidänkin käsistä, heitti minut alas ja laukkasi kotitallille. Aloimme opettamaan sitä myös ajolle ja se olikin hauskaa. Poju starttasikin muutamassa ponilähdössä ja hävisi ainoastaan eräällä huippuraviponille. Muut se voitti mennentullen, vaikka ne olivat sen elämänsä ensimmäiset ravilähdöt. Valitettavasti se oli eläinlääkärintarkistuksessa 2cm ylikorkea, eikä saanut jatkaa uraa raviponina. Myimme Pojun, koska perheemme osti maatilan, enkä olisi siellä pärjännyt enää Pojun kanssa, kun apua ei ollut tarjolla eikä sen kanssa sujunut oikein mikään.

Kuvassa minä olen tuo punakenkäinen.

 Kävin kuudennen luokan pienemmässä kyläkoulussa. Tämä meidän maatila oli aivan ihana paikka, se oli järvenrannalla ja sain omia poneja sinne. Talli oli pieni, sinne mahtui pari ponia. Navetta oli iso, se oli täysin iskän työtilana. Pihapiirissä oli myös iso suuli, jonk yläkerrassa oli minun ja pikkuveljeni temmellyskenttä. Rullaluistelimme vintillä, skeittasimme ja pelasimme koripalloa. Alakerrassa oli varastotilaa ja meidän ihanien kanojen koti, pieni kanala. Meillä jokaisella oli omat kanat: Veljeni kana oli Lotta, minun kanani oli Linda, äitini kana oli Siiri ja isäni kana oli Elsa. Kaikista ihanin oli tietysti kukkomme Hugo, joka oli aivan mahtava, Se tuli aina, kun sitä huusi ja se käskytti kanat aina mukaan. Meillä oli myös oma uimaranta, jossa uimme paljon. Isämme veti meitä usein vesisuksilla ja kaikenlaisilla muilla vempaimilla. Aivan laiturin vieressä oli hieno ja tunnelmallinen rantasauna ja iso terassi rantakoivun alla. Sen vieressä oli myös grillikota, jossa oli erittäin tunnelmallista grillailla kesäiltoina saunan ja uinnin jälkeen.

Ensimmäiset ponit omassa tallissa olivat shettisruuna Mikki sekä shettisvarsa Riina. Aluksi Riinan emä Siri oli meillä, mutta vieroituksen jälkeen se lähti omistajalleen.

Riina ja emänsä Siri, taustalla näkyy navettaa ja suulia.

Minä ja pikkuveljeni ajetaan Mikki-ponilla. Takana navetta.

Mikki syö navetan edustalla.

Mikki ja Riina laitumella huoneeni ikkunan alla. Järvi näkyy puiden lomasta.

Ratsastusta kotipihassa, takana meidän talomme.

Meidän ranta, kuvassa pikkuveljeni (sylissä Tiitu-koiramme), minä punaisissa housuissa ja meidän sukulaistätimme.

Hugo ja sen vaimot. Taustalla myös vuohemme "Päkä" :)

Tallin kynnyksellä Päkän ja Tiitun kanssa, myös ensimmäisen oman koirani Nekun takapuoli näkyy kuvassa. Nekku menehtyi 14-vuotiaana pari vuotta sitten maksasairauteen, kamala ikävä </3

Minä ja Hugo



Kuten tuosta ratsastuskuvasta näkee, kasvoin melko nopeasti Mikille liian isoksi. Päädyimme vaihtamaan sen isompaan. Riina meni samaan kotiin, koska talliimme mahtui vain yksi isompi hevonen. Meille tuli suokkitamma Tytti, joka ei välttämättä ollut mikään erityisen hyvä ostos. Kävin Tytin kanssa kuitenkin tunneilla ja kehityin ratsastajana jonkinverran. Sitten jossainveiheessa kuvioihin tuli Maxi-poni. Se oli minulla kärryponina, se oli oikein ihana poniherra!

Minä ja Maxi pihatiellä reenaamassa.

Valitettavasti onni päättyi melko lyhyeen, jouduimme luopumaan maatilasta isäni terveyden vuoksi. Tilalla oli paljon hommia ja emme äitini kanssa kyenneet hoitamaan tilaa isäni sairastelujen vuoksi. Myimme tilan ja muutimme ihmistenilmoille. Myös hepat myytiin. Kävin tuolta maaseudultakäsin yläastetta ja jatkoin ysiluokan loppuun tuolta uudesta kodista. Koulu säilyi samana, koulumatka vain lyheni. Yläasteen jälkeen hain Hatanpään lukion musiikkilinjalle. Osallistuin pääsykokeisiin, jossa piti esittää oma musiikillinen lahjakkuus näyttökokeessa. Soitin melko vaikean klassisen kappaleen ja lauloin yhden kappaleen. Kesällä sain tiedon, että olin saanut paikan! Tämä oli aika uskomatonta, sillä hakijoita oli paljon ja mukaan otettiin parisen kymmentä. Kävin lukion neljässä vuodessa ja sain uuden hevosen, Pojun. En olisi halunnut sitä koeratsastuksen perusteella, olihan se "ihan kiva", mutta se ei tuntunut omalta ja sillä oli kummallista ratsastaa. Vanhempani puhuivat minut kuitenkin ympäri ja päädyimme ostamaan kyseisen pikkusuokin. Poju olikin minulla 3,5 vuotta. Me kävimme Pojun kanssa ahkerasti tunneilla, mutta sen terveys alkoi pettämään ja se jäi ajanyötä pullaponiksi. Sain sitten paremman ratsun itselleni, pv-tamma Helmin. Helmi oli aivan ihana ja luotettava heppa. Kisasimme seuratasolla pikkuluokkia voittaen ja sijoittuen. Poju ja Helmi olivat molemmat täysihoitotallilla, kunnes muutimme tänne nykyiselle paikalle ja saimme molemmat hepat kotiin.

Minä ja Poju treenamassa Tavelassa

Poju ja Helmi



Kisoissa Helmin kanssa, luokka 80cm



Elämä Helmin kanssa oli kivaa ja helppoa. Kävimme estevalmennuksissa ja kisasimme säännöllisesti. Valitettavasti eräällä estetunnilla sattui pieni onnettomuus. Lähestyimme pientä pystyä ja Helmi sekosi jaloissaa. Se kolautti etujaloillaan puomiin, joka ei tippunut ja hevonen kaatui. Tipuin suoraan niskoilteni alas oli vähän sekava olo ja niskoihin/selkään sattui. Ilmat menivät myös pihalle ja olo oli kamala. Minulle soitettiin sitten ambulanssi, vaikka itse asiaa hieman vastustelinkin. Makasin hiekkakentällä ja ympärilläni oli paljon porukkaa. Ambulanssi saapui ja minut kannettiin paareilla ambulanssiin, en saanut liikuttaa itseäni mahdollisten vammojen takia. Helmi jäi laitumenportille katselemaan, yleensä se lähti heti syömään. Se oli selvästi hämillään tilanteesta ja kovin surkean oloisena jäi katselemaan perääni. Taisi sekin ymmärtää tilanteen vakavuuden... Minut vietiin sitten TAYSsiin keskussairaalaan, jossa minun pää, niskat ja selkäranka kuvattiin. Niskatuen takia en nähnyt kuin palan kattoa ja kuuntelin ympärilläni valittavia mummoja. Äitini oli myös sairaalassa mukana, mutta ei saanut tulla ensiavun osastolle mukaani. Mua vähän jännitti, kun en tiennyt mitä tapahtuu. Ystävälläni olisi ollut rippijuhlat ja sain sen verran tehtyä, että laitoin hänelle viestiä, etten pääse juhliin. Kuvausten jälkeen selvisi, ettei murtumia ollut ja pääsin kotia parintunin päästä. Menimme vielä illalla tallille moikkaamaan Helmiä ja seiraavana päivänä menin vähän kävelemään sen kanssa. Oma pää ei kääntynyt viikkoon, kun lihakset olivat revähtäneet niin pahasti. Starttasin kuitenkin parinpäivän päästä seurakisoissa, johon meidän oli tarkoitus tuolla estetunnilla harjoitella. Pää ei kääntynyt kunnolla, mutta muuten oli hyvä fiilis. Hevonen tuntui tahmealta, mutta syy siihen selvisikin lähiaikoina. Helmi alkoi käyttäytyä kummasti ja se vain paheni viikkojen edetessä. Käytimme sen klinikalla, jossa selvisi sen ristiselässä olevan aika paha vamma. Yritimme hoitaa sitä kuntoon, mutta koko talven hoitoyrityksistä huolimatta tuossa kaatumistilanteessa tullut vamma ei parantunut ja myin Helmin kesällä pullaponiksi eräälle tätiratsastajalle. Tämän jälkeen tuli Rocky ja siitä eteenpäin jo tiedättekin poneistani :)

Nykyään kaikki aikani kuluu tallitöiden parissa, sillä hoidan tallin täysin yksin. Aamulla herään ajoissa tallille ruokkimaan hevosia ja viemään niitä tarhoihin. Tämän jälkeen lähden töihin, työpäiväni alkaa klo.8. Pääsen töistä klo.15 ja lähden sieltä kiireesti ruokkimaan hevosia. Hevosten syödessä käyn itse kotona syömässä ja vaihtamassa vaatteet, tämän jälkeen lähden tallille ratsastamaan ja tekemään tallihommia. Melkein joka ilta pidän tallillani lastentunteja harrastuspohjaisesti. Yhdellä tunnilla on kolme oppilasta, tällähetkellä tuossa käyvät tytöt ovat 8-14-vuotiaita. Kysyntää tunneille on kovasti, sillä saan ihan oudoilta ihmisiltä puhelinsoittoja ja maileja, että onko tilaa. Ovellakin on käyty koputtelemassa ja kyselemässä ratsastusta. Tämän jälkeen ruokin hevoset ja teen loput tallihommat. Kotona olen yleensä 8-9 aikaan. Tallillamme on supersuosiossa myös kesäleirit, ne myydään loppuun samana päivänä, kun ne julkaisen. Toivon vielä joskus voivani laajentaa toimintaa, että voin ottaa enemmän oppilaita ja hommata muutaman opetusponin lisää. Säännöllisestä tuntien pidosta minulla on kokemusta noin viiden vuoden ajalta. Tällähetkellä se on vielä harrastuspohjaista, mutta aion nyt hakea opiskelemaan ratsastuksenohjaajaksi, ja siksi jouduin myymään Rockyn, kun sen taidot eivät riittäisi kouluun, jos satun pääsemään opiskelemaan. Ressun kanssa siellä pärjäisi hienosti ja nyt vain toivon, että saan opiskelupaikan.

Itsestäni voisin vielä kertoa hieman muuta tietoa. Olen harrastanut jääkiekkoa 14 vuotta, lopetin sen 17-vuotiaana, kun ratsastus ja tallin pitäminen alkoivat viemään niin paljon aikaa. Lisäksi harjoituksia olisi ollut niin usein, että se olisi käynyt jo työstä. Voitimme Ilveksen tyttöjen kanssa SM-kultaa vuosina 2007 ja 2008.

Jääkiekon lisäksi olen harrastanut jalkapalloa, motocrossia, laskettelua, pesäpalloa, futsalia, koiran kanssa agilityä ym ihan kaikkea mahdollista! Mikäli teille jäi jotain epäselvää, tai haluatte  kysyä jotain niin kysykää rohkeasti! :)